Tapahtui aikaisemmin

Nyt ei valitettavasti kuvia ole, kun kamera on siskolla lainassa. Mutta koetetaan pärjätä ilman tällä kertaa :)

Kajaanin KV kerkes mennä jo ja Kokkolan ryhmänäyttelykin ehti ohitse, ennen kuin jaksoin mitään kirjoittaa. Laiskuus iskenyt taas pahan kerran. Kajaania en halua edes pahemmin muistella, niin hirveä reissu se oli. Sunnuntaina oli siis meijän ryhmän kehä ja kessujen arvostelu alkoi heti 10 aikoihin. Tuomarina oli Ruotsista Erna-Britt Nordin.
Liikkeelle lähdettin joskus vähän ennen seitsemää Arjan, Terhin sekä Milan ja Hillan mamman eli Moonan kanssa. Aamu ei mennyt oikein nappiin - koirille oli edellispäivänä annettu vähän koiran puuroa. Arvaatteko loput? No, jos näin nätisti sanon niin kuiru lensi seinille. Kirjaimellisesti. Hilla ei onneksi syönyt kuin nappuloita, mutta muut matkalaiset olivat kyllä ruikulilla. Siinä sitten pelättiin, että tuleeko yllätyksiä autoonkin. Mutta ei onneksi, ja päästiin hyvin Kajaaniin ongelmitta. Onko kehästä pakko puhua jos ei halua? Taidan vaivn sanoa sen, että harjoituksen puute näkyi sen verran hyvin että EVAn ansaittiin. Ei sentään hylättyä, tuomari sanoi ettei anna hylättyä, kun on koiran ensimmäinen kunnon kehä ja muuten on hyvännäköinen. Itkuhan siinä tuli ja häpesin niin kamalasti. Arvostelua en nyt muista, jätin sen Arjalle.

Kokkolan ryhmänäyttely oli heti seuraavana viikonloppuna, joten minulla oli vain viikko aikaa treenata. Jos joskus arvostan työttömyyttä, niin nyt. Olin työtön niin aikaa oli riittävästi treenata ja sitähän me tehtiin. Taisi olla yksi lepopäivä, muuten tuli harjoiteltua joka päivä kehäkävelyä ja seisottamista.
Kokkolan näyttely pidettiin lauantaina ja kessujen arvostelu alkoi heti 10 aikaan. Onneksi porukat tuli tsemppaamaan, tavallaan. Onneksi oltiin panostettu treeniin, sillä se näkyi ihan selvästi. Hilla käveli nätisti ja keskittyi suhkoht hyvin, antoi tuomarin tutkia kun Kajaanissa se ei antanut edes koskea. Seisomisen kestoa pitää vielä harjoitella, tahtoo tuo pylly mennä maahan ihan parin sekunnin jälkeen. Tuloksena EH ja JUN3. Samalla reissulla nähtiin Rinnekankaan Sannaa, kennel Kimokees'in kasvattaja ja Sanna antoi käydä katsomassa mukana ollutta kessupentua, joka oli uuteen perheeseen matkalla. Voi että oli komia poika!

Parin viikon päästä onkin sitten Tuusniemen ryhmänäyttely, jotte matkataan Arjan kanssa. Pääsee Arja taas majoittamaan minut ja Hillan :D Myöhemmin oli sitten suunnitelmissa Vaasan KV, kun se on sopivan lähelläkin. Jouduin ostamaan seinäkalenterinkin, johon pystyin merkitsemään kaikki mahdolliset näyttelyt, joihin voisi mennä. Mutta katsotaan, katsotaan miten tämä tästä lähtee kehittymään.

Joulun odotusta

Moikka moi vaan kaikille ja hyvää joulun odotusta!

Allekirjottanutta sais potkasta persauksille, sen verran laiska olen ollut enkä ole jaksanut päivittää YHTÄÄN! Mutta tekösyyksi voisin myös käyttää sitä, että pelkkä teksi olisi ollut niin tylsä ja kamera oli siskolla lainassa.

Hilla on kasvanu ihan älyttömästi siitä, ku viimeksi ootte sen nähneet! Takkuinen, mutta pehmoinen ja vaalea pentuturkki on vaihtunut kunnolliseen aikuisen kessun turkkiin. Sillä on kunnon villahousutkin! :D Kokoa ei niinkään ole tullut, vaan Hilla on pysynyt suhkoht pienikokoisena - ainakin omasta mielestä. Mutta käytiin tässä reipas viikko sitten vierailulla Pöljällä, niin huomas ettei se ole jäämässä pieneksi. Ihan oikean kokoinen kessu meillä.
Aslak taas ei ole muuttunu mihinkään suuntaan ja hyvä niin, kun tykkään niin paljon siitä, millainen se nykyään on. Verrattuna vuosi sitten se on rauhoittunu aivan uskomattoman paljon.  Täyttipä tuo meijän nuori herra 2 vuotta 12.pvä menevää kuuta. Onnea Aslak ♥

Nyt kun joulukuuta mennään, on tullut tehtyä semmoinen huomio, että sitä laittaa paljon enemmän rahaa koiriin kuin itteensä :D Tänään kävin hakemassa Peten koiratarvike.comilta tulleen paketin postista. Varmaan viides vai kuudes panta Hillalle, kun kaikki ovat olleet väärän kokoisia, mutta nyt tuli sopivan kokoinen. Ja se oli vielä ihan hienokin! Valkoista nahkaa, jossa on luun muotoisia niittejä. Sellanen Hillalle sopiva, mutta mihinpä se panta näkyy tuolta kaiken karvan seasta... Sitte sopivan puolikuristavan löytäminen voi olla vaikeaa! Hillalla on niitä jo kolme ennestään, yhden annoin Pöljälle, kun panta oli sen verran pieni, että se sopi paremmin Arjan tipsuille ku Hillalle. Sitten on liian iso yksi, ja kolmas on sitten vain näyttelyitä varten. Mä tarvitsen kohta oikeasti jonkin sortin kaapin kaikille näille koirien kamppeille!

Ignooratkaa kaapin sotkuisuus, otin vain kuvaa, että saatte vähän osviittaa siitä, mihin sitä rahaa on kulunut. Noita isoja luita löytyy tuolta 2 kappaletta, ja ne on lahja Jonten siskon poikakaverilta meijän koirille :D Odotellaan tässä, että josko ne tulis käymään, kun Miika halus nämä Aslakille ja Hillalle. Otan siitä videokuvaa sitten. Nauretaan jo pelkästään ajatukselle, ku Hilla saa tollasen...  ;) Sitte sieltä löytyy luita, luita, luita ja lisää luita. Mitä? Niitä menee! Meillä on vielä toinen kaappi, missä on kanssa koiran herkkuja...

Ensi vuosi aloitetaankin sitten rytinällä - Hilla on ilmoitettu Kajaanin KV:hen tammikuun toinen viikonloppu. Siitä tuleeki sitten meidän ensimmäinen oikein kunnon koitos. Onneksi päästään Pöljälle yöksi ja lähdetään sieltä Arjan kanssa kohti Kajaania sit sunnuntaina, kun 5 ryhmä oli sijoitettu sille päivälle. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kun harjoittelun kanssa menee niin ja näin.
Heti Kajaanin jälkeen lähdetään ryhmänäyttelyyn Kokkolaan, joka sijoittui sitten seuraavalle viikonlopulle. Muita näyttelyitä ei ole vielä varmistettu, mutta kyllä niitä tuli katsottua viime vierailullamme. Sen näkee sitten, minne meitä viedään. Alkaa pieni jännitys olla jo vattan pohjalla, vaikka Kajaaniin on vielä jokunen viikko aikaa...

Jouluja kaikille! Ottakaahan iisisti ja ne koirakaverit kainaloon!

Pöljäilyä ja näyttelysuunnitelmia

Nyt on jäänyt taas vähäksi aikaa kirjoittelu vähemmälle lähinnä töiden ja jaksamisen takia.. laiskuus iskenyt nähtävästi!

Oltiin Hillan kanssa viime lauantaina 20. pvä vähän pöljäilemässä Pöljällä Arjan ja Markon luona. Hilla ei oikein arvostanut automatkaa, heitti laatat auton takapenkille pari kertaa Ullava - Reisjärvi välillä. Paitsi ei se nyt ollut paljon sotkua, kun en antanut ruokaa aamusesta. Mutta loppumatka meni sitten vähän paremmin.
Päästiin perille niin vartin päästä lähdettiinkin Arjan ja Milan kanssa arkitottelevaisuuskurssille. Saatiin Hillankin kanssa osallistua ja kivaa oli! Käytiin hihnakävelyn perusteita ja ohitustilanteita. Vaikka Hilla onkin vähän arka, mitä tulee muihin koiriin (paitsi Aslak) mutta hyvin meni, kun oli hyviä nameja matkassa. Syötin melkein koko pussin Hillalle, minkä Arja oli ostanut kurssia varten :D Hups!

Hilla seisoo

 

 Mini-Moona!

Kurssin jälkeen hörpättiin kahvit ja Arjalle tuli vieraita katsomaan tiibetinspanielin pentuja. Hilla ja Mila jätettiin takaterassille tutustumaan toisiinsa. Mila olisi kovasti ollut tekemässä tuttavuutta, mutta Hilla arkaili ja kippas ittensä selälleen aina kun toinen tuli lähemmäksi. Mutta kylläpä ne sitten jonkin ajan päästä pääsivät yhteisymmärrykseen.
Kahvin ja vieraiden jälkeen lähdettiin selvittämään Hillan turkkia :D Oli vähän päässyt takkuuntumaan, vaikka sen edellisiltana olin harjanut läpi. No mutta sellainen Hillan pentuturkki on, nyt vain odotan että se vaihtuisi pian aikuisen turkkiin. Mila oli vaihtanut turkkinsa ja oli niin kaunista tyttöä että! Harjauksen jälkeen molemmat tytsit laitettiin häkkiin Mimmin ja Moonan kanssa.
Syötiin ja otettiin lunkisti, ennen kuin oli sitten tarkoitus lähteä takaisin Ullavaan. Ennen lähtöä kuitenkin Arja näytti vähän näyttelyitä varten mallia ja vinkkejä kouluttamista varten. Häpeissäni myönnän, että on tuo treenaaminen jäänyt vähän vähemmälle. Ja parin viikon päästä mätsärit!

 Arja juoksuttaa Hillaa

 

 Hillan emä Moona. Kuvasta puuttuu tuuhea kaulus ja villahousut

 Vasemmalta katsoen Hilla, Moona, Mimmi ja Mila.

Oli siinä vähän sitten puhetta näyttelyistä. Ainoa pentunäyttely tänä vuonna, minne Hillakin pääsisi, on HELSINKI WINNER ja HELSINKI VOITTAJA joulukuussa. Hilla olisi silloin paria päivää vaille 8kk. Päätettiin katsoa Arjan kanssa, miten tuo kehittyy ja edistyy. Olisihan se toki hienoa päästä sinne, ja kun kaveri lupaili vähän että heille mahdollisesti pääsisi yöpymään. Hän on viemässä lapnkoiransa näyttelyihin molempina päivinä, niin siinä samalla kyydillä pääsisi. Itseä jännittää jo pelkkä ajatus sinne menosta! Töissäkin tuli vatsanväänteitä, kun oikein miettimällä mietti näitä asioita.. Onneksi ilmottautumiseen on vielä kaksi kuukautta, niin siinä on tuumimisaikaa sopivasti. Nyt ensin kuintenkin keskityttään seuraaviin mätsäreihin Toholampille ja Siilinjärvelle :D

Mätsärit

Eilen oltiin Hillan kanssa ekaa kertaa mätsäreissä. Emäntää jännitti, kun oli eka kerta meille molemmille, mutta jostakin se on aloitettava! Ja mätsärit ovat muutenkin hyvää harjoitusta oikeita näyttelyitä varten.

Aloitin Hillan puunauksen jo perjantai-iltana pesemällä ja harjaamalla sen. Täytyy sanoa, etten ala pesemään Hilla seuraaviin koitoksiin, jollei ole aivan pakko! Harjaus kyllä varmastikin riittää. Ei sitä olisi nytkään tarvinnut pestä, mutta pätin kuitenkin tehdä senkin ihan totuttelumielessä. Siinä pesun jälkeen vielä harjasin sen läpikotaisin ja avasin takkuja, mitä pesun jälkeen oli tullut.

Lauantaina lähdettiin sitten Hillan ja Teijan, joka oli lupautunut kaveriksi ja kuvaajaksi tuolle päivälle, vähän yli 12 ajaan Kokkolaan päin. Ilmottautuminen alkoi yhden aikaan, joten kiirettä ei ollut. Mätsäripaikka oli Postin terminaalin pihassa ja oltiin joskus vartin yli yksi paikalla. Hilla ei tiennyt oikein miten päin olisi ollut, kun paikalla oli sen verran paljon ihmisiä ja saman verran koiria. Mutta pian se tottui siihen, että ihmisiä ja eläimiä hääräsi ympärillä. Ainoa, mikä tuotti ongelmia, oli lämmin ilma. Hillalla oli kuuma eikä varjopaikkaa tahtonut löytyä, kun parhaat paikat oli jo viety. Lyöttäydyttiin sitten istuun rekan eteen, missä meille seuraa piti muutama pinseri ja omistajat.
Nähtiin myös toinen keeshond, Lumi Eswoodin kennelistä. Lumi oli SIN 1. Onnea Lumi ja omistaja! Harmittaa jälkikäteen, kun ei puhuttu enempää Lumen omistajan kanssa, mutta veikkaan että nähdään heidät myöhemmin uudestaan.

Meijän vastapari

Kolme tai neljä paria esiintyi ennen meitä. Ihan hyvä toisaalta, näki vähän miten homma toimii. Sitten olikin jo meidän vuoro. Ensin tuomari vähän tutustui koiriin, jonka jälkeen mentiin kehän ympäri. Sen jälkeen yksitellen edestakaisin. Hilla pärjäsi hyvin ja jaksoi ihan hyvin keskittyä. Hilla sai punaisen nauhan ja pääsi punaisten kehään. 

Sinisten kehä oli ennen punaisia, ja kuten aikasemmin mainitsin, Lumi-keeshond Pietarsaaresta voitti sinisten kehän. Sitten tulikin punaisten vuoro. Punaisen nauhan saaneita oli noin kymmenkunta kehässä. Ensimmäinen juoksu kehän ympäri meni kohtalaisesti, mutta sen jälkeen Hilla ailkoi hermostua ja keskittyminen herpaantui. Lopulta tuomari tuli kättelemään ja Hilla sai kehuja ekasta kerrasta. Lopputulos, Hilla PUN 6. Näin lähdettiin sitten pitserian kautta kohti kotia.

Ensimmäiseksi mätsäriksi Hilla pärjäsi hyvin. Mutta itselle muodotui pieni epäonnistumisen tunne mätsäreiden loputtua. Huomaa taas, kuinka perfection luonne nousi pintaan. Eihän sitä voi odottaa, että heti ekalla kerralla sitä voitetaan, kun kokemusta ei ole ja Hilla vielä niin pieni. Lievä katkeruus tuli kuitenkin, kun näki kuinka hyvin kanssa kilpaillut keeshond keskittyi kehässä ja ravasi nätisti omistajansa vieressä. Itselle tuli se tunne, etten osaa kouluttaa Hilla oikein. Miten sen saa seisomaan nätisti kehässä ilman, että tuputan namia suoraan nenän edessä? Heti, kun namin siirtää kauemmaksi nenän edestä, Hilla istuu. Miten saan sen ravaamaan nätisti vierellä ja pitämään katsekontaktia? Laitoin odotukset liian korkealle ja putosin kovaa alas, ja nyt olo on sellainen ettei oikein tiedä, miten tästä osaisin jatkaa ja parantaa sekä Hillan että omani suoritusta.

Varmuudesta epävarmuuteen

Pari viikkoa on mennyt edellisestä päivityksestä, kun en halunut päivittää pelkällä tekstillä ja kun se kamera oli sielä siskolla lainassa niin..

Se on niin syötävän sulonen ♥

Työthän mulla alkoi normaalisti sen "äitiysloman" jälkeen. Ensin joutuivat koirat olemaan noin nelisen tuntia yksin, kun ittellä oli aamuvuoro ja ukolla oli sitte vastaavasti iltavuoro. Ja hyvin oli menny! 

Nyt menneen viikon aikana saivat sitten olla sen täyden päivän eli 8 tuntia kaksistaan, tosin eivät ihan putkella kun sain värvättyä naapurin käyttämään pihalla kerran. Hilla luultavasti alkoi vähän protestoimaan pitkiä yksin oloja, kun päästi pissat lattialle sitten kun oltiin kotona. Ei paljon kattonu minne päästi, kunhan se vain meni matolle! :D

Pientä treenailuakin ollaan harjoiteltu, katsekontaktia, seisottamista sekä luoksetuloa. Katsekontakti sujuu kuin rasvattu, ei tarvinut montaa kertaa toistaa, kun katsetta tarjotaan jokaisella keittiöreissulla. Kyllä me vielä tuosta saadaan yhteiskuntakelpoinen. Toivottavasti naapurikin arvostaa meijän kouluttautumista.. Ei pidä (luultavasti) koirista kovin kauheasti, ja kun Hilla erehtyi naapurin terassille, niin siitähän soppa synty. Nyt on todella kiusallista olla pihalla, jos naapuri osuu samaa aikaa olemaan pihalla ja koiran perään tulee katsottua entistä enemmän. Useimmiten olen suosiolla ottanut Hillan syliin ja vienyt sisälle silloin, mikäli kaikki tarpeet on tehty. Sieviin muuttoa odotellessa...

Nyt vain on ollut huolenaiheena Hillan vointi. Aamuyöstä, kun käytin tarpeilla, oli kakka todella löysää. Ajattelin.. toivoin, että se olisi vain tämä yksi kerta mutta toisin kävi. Hilla on ollut löysällä koko päivän, ruoka ei maistu ja on vain nukkunut. Normaalisti energiaa täynnä ja keittössä huutamassa ruokaa pentu on nyt kuin paikallaan oleva pehmolelu. Pehmolelusta sen erottaa ainoastaan se, että Hilla kuitenkin hengittää ja välillä vaihtaa paikkaa. 

Eläinlääkäri arveli, että pentu on varmaan syönyt jotain sopimatonta ja antoi ohjeet, miten toimia tässä tilanteessa. Aslakilla kun ei ollut mitään ongelmia pienempänä, niin näistä ei itsellä ole kokemusta kuin kirjan kautta. Hilla meni äskettäin nukkumaan makuuhuoneen puolelle, josko se tästä.. Päivittelen tästä myöhemmin.

PIKAPÄIVITYS! HILLA ON KUNNOSSA! ♥